Runotorstai Haaste no. 224 Torstai. Toivoa täynnä. Vai toivottomuutta. Tosille näyttää parhaat puolensa. Toisille sumuiset kasvonsa. Torstai. Kävelen kohta hautausmaalle. Sytytän kynttilän. Tuska ei edelleenkään hellitä otettaan. Kaksi vuotta. Ja siltikään ei voi ymmärtää. Siellä sinä lepäät. Isä. Ilman, että tarvitsisi enää välittää, että tänään on torstai.

Runotorstai, Haaste no 221 Tuulispäänä  Tulit pihatietä. Minä orpo piru Altis kiusauksille. Ikuisesti on kadotettu. Rauha minun sielustani.

RUNOTORSTAIn  HAASTE no 216 Sataa. Pieniä ämmänperkeleitä. Piiskaa paineella Kuin Esterin hameen alta. Pari kuukautta Ehkä sitten saa jo  Karvalakkeja taivaalta. Minulla on katto päällä. Ja seinät ympärillä. Ei täällä kastu. Ellei sitten mukaan lasketa  naiseuden kääntöpuolta. Litisevät kainalot ja tissivako. Menopaussi vai vaihtoehtovuodet? En minä tätä pyytänyt.  

RUNOTORSTAI, Haaste 215 Minulla on uusi koti. Uusi tukka. Uudet päällysvaatteet. Ja kengät. Ajattelen, Katsooko ne ja miettii: -Kukahan tuo on, joka polulla kulkee. Onpa kaunis nainen.  Vaan ei ne mieti. Tuntevat jo kaukaa. Arvaavat kävelytyylistä. Askelen horjahtelevasta mallista. -Kännissä kuin käki. Taas. Kuulen jonkun sanovan. Minulla on uusi ulkokuori ja osoite. Mutta viinapiru minusta ei katoa uuteen osoitteeseen.

Sinisin silmukoin Kudon unelmille siivet. Uudet lentää puikolle ryöpsähdellen. Lanka tahtoo mennä solmuille.   Se ei ole este, vain hidaste. Kun lujasti uskoo. Muuttuu hamppukin silkiksi.

RUNOTORSTAI Haaste no 213 Minä Maalaan silmäni kullalla. Vetelen Kulmani tummalla. Verenpunaista Sipaisen huuliini. Ja Kutrini kultaiset Kiharran villiksi pehkoksi. Valitsen  Kaapista sen  Uurretuimman pukuni. Sen Joka sivelee vartalon pintaani. Niin, että lantionkaari  Kuin soittaisi seireenin kutsua. Tämä  On minun taikani. Viritetty Ansani. Ken siihen Tänä yönä lankeaa?

RUNOTORSTAI Haaste no 212:  Sanot, - Sitten kun isi hakee minut luokseen. Ja olet niin täynnä reimua. Myöhemmin huokaat, -Milloin isi hakee minut luokseen? Ja huomaan,miten pettymys nostaa päätään. Kun vedän illalla verhot ikkunaan Peittelen sänkyyn pienen ihmisen jaksat edelleen kysyä, -Hakeeko isi minut huomenna luokseen? Äiti, eikä isi rakasta minua enää?  Äiti,minä niin odotin.

RUNOTORSTAI Haaste no. 211 Oksien takaa. Hento henkäys olalleni.  Hiljainen huokaus lehvistössä. Käännyn. Ei ketään. Ympärillä hiljaiset puut. Oletko palannut? Kesän tullen.

RUNOTORSTAI  Haaste no  209 Lainaus: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa....." "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa  " Ilkuit, kuin viisaammatkin. Etkä raukka,  parka ymmärtänyt. Että... "Joka toiselle kuoppaa kaivaa,  se itse siihen lankeaa,  joka kiveä vierittää, jää itse sen alle...."

RUNOTORSTAI  Haaste no 207 Sinä Olet aina ollut Kaiken keskipisteessä. Jokainen elämääsi jollain muotoa koskettanut Ajautuu tahtomattaan maailmaasi kehystävän ympyrän kehälle. Pyörien kuin sätkynuket päättymätöntä ajatonta ympyrää.  Yhtenä päättömänä massana Ilman identiteettiä. Eikä kukaan kyseenalaista Mikä oli sen säteen pituus tai hinta joka kuljettaa keskipisteestä kehälle.

RUNOTORSTAI Haaste no. 206 Olen tullut niin monta kertaa. Olen lähtenyt niin monasti,  etten enää edes itse muista määrää. Mutta lopultakin. Nyt se on TÄSSÄ.

RUNOTORSTAI, HAASTE no.205 Silloin jos olisi ymmärtänyt kaiken, mitä nyt- Olisi pitänyt vain saada ote ja riuhtaista nuo tummanpuhuvat lasit silmiltäsi. Ne olivat kuin laput. Peittivät alleen kaiken. Tai kätkivät kyvyn nähdä. Kaikki ei ole mustavalkoista. Maailmassa olisi ollut valtaisa määrä värejä.

Runotorstai HAASTE n 203 Mitä sillä on väliä. Pyöristää vuodet kuitenkin.  Ei ole uuma kuin 18-kesäisenä. Hälläväliä. Sama ihminen olen kuitenkin.

Runotorstai:  HAASTE no 202  Pyyhin otsalta karpalot. Kämmensyrjästä maistan niiden suolaisen maun. Tuska tulee taas. Se repii ruumiini kappaleiksi. Minulla ei ole sielua. Näen silmissäni vain heijastuksia siitä mitä kerran olin.

RUNOTORSTAI; HAASTE no. 191 Sinut minä kiroan. Perkeleiksi muodostuu sanat huulillani. Sanovat sinua kauniiksi. Kimaltelevaksi. Minulle olet petollisuuden perikuva. Katala jää. Et edes murru päällesi räsähtävästä painostani.

RUNOTORSTAI HAASTE no. 190  Sääli ja  Sairaus. Katkeruus Kaipaus. Ne  kuuluvat toiseen  alaluokkaan. Tämä kategoria On jaettu Alkuun  ja  Loppuun. Harmaa Hiuksissa. Kertoo Jonkun Uuden aikakauden Alusta.