Minun suullani sinä lausut rakkauden lauseita. Ojennat kätesi, joiden suojaan astua. SInun jalkojesi juureen minä asetun. Lakkaan olemasta mitään muuta, kuin osa sinua. Eikä aikaakaan, kun olet minusta kaiken kauniin raiskannut. Kelottuneet rungot, enää huojuvat tuulessa. Kuin intiaanien hautausmaalla, tuulikin vain kuiskaa. Tätä rakkautta minä odotin niin monta kuun kiertämää, että silmät sokeina olin valmis siihen astumaan. Kuuroille korville, kaikuivat varoitukset. Koteloin itseni, kuin toukaksi sinua varten. Uhrasin itseni rakkauden alttarilla. Eikä minusta tänään ole jäljellä kuin kasa tuhkaa.

Minut sinä kehystit, huoneentauluksi. Madonnankuvaksi, pyhättösi alttariksi. Laskit itsesi jalkojeni juureen. Pääsi silitettäväksi. Niskasi suudeltavaksi. Ja kun en ollutkaan, neitsytmorsian. Vaan vieraiden käsien merkitsemä. Suiden suutelema. Omilla aivoilla ajatteleva. Potkit sieluni vereslihalle. Sydämeni sivalsit säpäleiksi. Laskit lattialle poljettavaksi. Ja perääni huusit, kuin pahaiselle portolle. Etten ollut sinulle minkään arvoinen.

Kivisillä portailla, askel kerrallaan nousen ylväänä kohti tulevaa. Kuin nuori tyttö, joka kohta kivitetään hengiltä. Vain rakkautensa tähden. Minun sydämeni laulaa riemu aariaa. Vaikka sinä sen raiskasit tuhansilla sanoilla. Et siltikään, minun voimaani sisimmästäni itseesi saanut imettyä. Olet edelleen se sama raukka, joka rauhaa itseensä etsii toisen voimasta. Minä, en ollut tahdoton houkka. Vaan viimeiselle ehtoolliselleni nousen pystyssä päin

Kouraiset sisintäni, jääkylmällä kourallasi. Vapisen kuin horkassa, sanat takertuvat kurkkuuni. Sadepisarat laulavat ikkunaruutuun. Hämähäkki kutoo verkkoaan nurkassa. Tänään soittaa tuonenkellot vienoa soittoaan. Huomenessa minunkin on lämmin.

Olen sulkenut suuni. Sanat ovat loppu. Näin on hyvä, jopa mielipuolisen katseesi alla. Et sivalluksillasi voi minua satuttaa. Et katseellasi sisintäni koskettaa. Matkani luotasi on alkanut lopullisemmin kuin uskotkaan

Minussa sinä pesit, kuin lahottajasieni pihapuussa. Sikiät kuin rotat vanhan tuvan lattiahirren alla. Punot lonkerosi. Kiedot kaulaani tiukasti kuin liaanit viidakossa. Tukehdutat vähän kerrallaan. Eikä minusta jää kuin se kuuluisa märkä läiskä. Ilon aihe sekin. Kuitenkin enemmän kuin ei mitään.

Itseni olen kadottanut. Määräysvallan omaan mieleeni. Lasisia seiniä puoliympyrässä. Kuin Ikean pyöröovi. Pilvetön taivas ilkkuu maan matkaajaa. Tänä yönä jos päätät lähteä, et aamulla ole uteliailta katseilta suojassa. Jälkeesi jää häpeä. Lopulta uskoit, ettet ole mitään.

Ylistysvirteni. Kiitossanani eletylle elämälle. Ne, minä jokaisena aamuna, jona silmäni avaan, muistan lausua. Eikä ole niin vähäistä asiaa tielläni, ei pientä ilon aihetta, josta en riemuita muistaisi. Minä elän tätä elämääni. Kuin jokainen päivä, olisi uusi lahja. Omalla työllä ansaittu. Elämisen arvoinen kokemus.

Olenhan oikeassa, edes pienen hetken. Omia ajatuksia, ilman syyllisyyttä. Sinun silmissäsi väärään aikaan lausutut sanani mitättömiä tunteenpurkauksia. Saippuakuplia valmiina lähtemään tuulen mukaan.

Mustaksi muuttuu taivas. Murtuu padot  kaikkivaltiaan. Laula tyttö. Laula kaipuusta, ikävästä. Hyräile rakkaudesta, jota kaikki maailman vedet, ei kykene sammuttamaan. Ja anna silmäisi loistaa, ettei tie luoksesi pimeään katoa. Vielä  ei ollut aika. Mutta tulevaisuus on mahdollisuuksien tunteja täysi.

Mitä sitten, kun vaivalla rakennettu elämä valuu vuolaana virtana, päättymättömänä ryöpsähtelevänä kuohuna tavoittamattomiin. Mitä sitten, kun jäljelle jää vain tyhjyys. Kiviset, halkeilevat seinät ja rappauksista rapisevaa laastia. Mitä sitten, kun edessä avautuu pelkkää tyhjää. Silmänkantamattomiin mustia aukkoja, ilman päämäärää. Mitä sitten, kun ei enää jaksa sanoa, että sitten......

Suutelen sinua riettaasti suulle. Etkä sinä vastustele. Hetkessä kaikki on ohi. Kävelet taaksesi katsomatta. Huulillani maistuu vieras huulipuna.

Tänään Olen kasvanut ulos niistä odotuksista, jotka aamuhämärissä, sikkuraisin silmin, itselleni vuosia sitten asetin. Tänään avasin silmäni katsomaan todellisuutta. Todetakseni vain sen, etten ikinä saavuta tavoittelemaani päämäärää. Ja taivas miten julmalta elämä juuri nyt tuntuu.