Kun unen läpi tunnen hengityksesi ihollani. Värisen kuumien huultesi alla, kuin tulivuoren kraateri  joka laavansa laaksoon purkaa. Illan sininen hetki huokaa seinän takana kuin olisi talvi-ilta, vaikka kesä tekee tuloaan, eikä päälläni rihmankiertämää. Olen kosketustesi vanki. Mesimalja josta janosi sammutat. Eikä tämä rakkaus meistä katoa vaikka ilta illan jälkeen upotat halusi kosteaan syliini. Ei katoa, vaan kasvaa jokaisesta kosketuksesta kuin feenikslintu, kuolemattomaksi tarinaksi kerrottavaksi sukupolvelta toiselle.