Etiäisenä nään
huomisen.
Itsestäni kadonneen
nuoruuden.

Suruvaipan
laskeutuneen
olkapäälle.

Surulla on
tyynet kasvot.
Se kasvaa kuin varkain
minuun.

Tuudita tuuli
tyhjää kehtoa.
Suutele kohdussani
kasvanutta.
Sitä,
jota en saanut
käsivarsillani pitää.

Ja tuuli kuiskaa
kaipuuta.
Ikuista,
joka ei pääty
koskaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan