Hyppy

-
Runotorstai, Haaste no. 162


HYPPY


Vanha mies.
Harmaa tukka ja 
risuparta.
Isoisä.

Istuu kivellä.
Pienen, 
harmaan tupansa 
akkunan alla.

Polvella lapsi.
Tyttären poika.
Tullut äitinsä kanssa 
pitkästä aikaa.

Isoisä.
Tarinankertoja.
Jaksaa puhua 
omasta lapsuudestaan.
Aina uudelleen ja uudelleen.

Pojalle
Polvella
Se on hyppy satujen maailmaan.

Kommentit

  1. Oh-show-tah hoi-ne-ne15. huhtikuuta 2010 klo 5.58

    Se on hyppy menneisyyteen.
    Erittäin hyvä sisältö tässä runossasi.

    VastaaPoista
  2. arleena15. huhtikuuta 2010 klo 6.51

    Hyppy tarinalla, ei tuntemattomaan, vaan turvallisesti menneeseen

    VastaaPoista
  3. helanes15. huhtikuuta 2010 klo 11.26

    Aikahyppy, aika hyppy.

    VastaaPoista
  4. Crane15. huhtikuuta 2010 klo 18.24

    Tykkäsin kovasti runon rytmitykssestä, siinäkin sellainen hauska hypähtely... Aihe herkkä ja merkityksellinen!

    VastaaPoista
  5. Diina15. huhtikuuta 2010 klo 18.38

    Kaunis runo!

    VastaaPoista
  6. Ilona Tammi19. huhtikuuta 2010 klo 5.42

    teksteistäsi löytyy herkkyyttä niin myös tästäkin

    VastaaPoista
  7. Anonyymi19. huhtikuuta 2010 klo 11.03

    Herkkä runo, ja samalla todella vahva

    VastaaPoista
  8. John20. huhtikuuta 2010 klo 10.49

    Hieno hyppy kuilujen yli. Tykkäsin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

-
Kiirastuleksi muuttui lemmenliekki. Salamoiksi syöksyviksi taivaankannen takaa. Amorin nuolet hiipuivat kun Mars ja Bellona käyvät kiihkeään kisaan sielustasi. Voittaja ei ole se, joka ampuu viimeisen nuolen. Sydämesi syke hiipuu petollisen käsissä. Olit liian kaunis, mitättömyyksille  liian suuri uhka.
Lue lisää
-
Syksy hirttää itseään tiukasti kaulaani. Saksii minusta viime kesän versot kompostiin maatumaan. Enkä minä sittenkään syksyn matkaan lähde. En käännä kesälle selkääni. En tohdi. Olen kesän lapsi.
Lue lisää
-
Kotvan aikaa kipu ravistaa sisintäni. Vaan yhtään iskua ei kiihkeä sydän enää ota vastaan. Olen palavasilmäinen korppi. Nokin  kunnes  kalmankalpeat sieluttomat, valuvat joutilaat, sadeveden vieminä kohti tuonelan virtaa. Huomisessa lasken mustille sulille seppelen. Olen korea morsiamesi, palavasilmäinen korppi. Tuonelan sanansaattaja. Kirottu on päivä, jona minua vastaan astuivat.
Lue lisää
-
Meidän maailmamme on silmien edessä aukeneva rannaton ulappa. Öisin tähdet veden yllä. Aamuisin auringon hento kajo taivaanrannalla. Sanattomina seisomme kaksi ihmislasta. Vaikenemme ilman tarpeeksi suuria sanoja sanottavaksi. Sinun kätesi on lämmin. Kuin aamuinen pussikeitto lämmitettynä pesemättömässä kupissa. Ja minulla on liian vilu huomatakseni puutteita astiassa. Sinun silmissäsi loistavat taivaan öiset tähdet. Minä hymyilen sinulle aamuauringon kajoa. Eikä meitä voi mikään johdattaa erilleen toisistamme. Kliseisesti sydämemme lyö samaan tahtiin. Hengitämme ilmaa, joka sumuverhona meidät ympäröi. Kuin maaäiti, peitellessään lapsensa hellään huomaansa. Kahdesta muotutuu hitaasti yksi. Olen huomaamattani kasvanut tiukasti kiinni sinuun.
Lue lisää
-
Kauniit kasvot eivät nekään mahda mitään  ajan rattaalle. Valheet jotka vääristää nahkasi rypyille. Kasvot,  jotka vanhenevat velttolihaisiksi valheen tyyssijoiksi. Liian kauan olet leikkinyt kohtalolla. Ylentänyt itsesi muiden ylitse. Ihan kohta totuus vetoaa omaantuntoon. Nurkan takana kumistaa tuomionkellot. Olisiko aika tunnustaa.
Lue lisää