ILO

RUNOTORSTAI; HAASTE no. 174


Akka vanha pahkajalka.
Kääntää selkänsä pojalle, nuorelle.

Poika, piippu suupielessä.
Katsoo kummissaan akan, vanhan selkää.

Äsken hän tälle uhosi.
Kirosi akkaa mielessään.
Akka kun uskalsi häntä mollata.
-Ettei muka pysty...

Hän akalle näyttää.
Ja sanoa töksäyttää;
- hän jos joku!


Tärisee se.
Tärisee ja hytkyy.
Josko sille kohtaus iski?
Ei taida auttaa, vaikka hartijoista ravistaa.

Antaa akan olla.
Hytkyä aikansa.
Tasoitella olonsa.

Poika astuu matkaansa ja kopistaa piippunsa.

Akka selkänsä kääntää ja
silmänsä pyyhkii.
Ei voi iloa suurempaa olla.
-Onhan pojassa sisua!







 

Kommentit

  1. Ilo nauru on nautinnollisinta jos roppakin hytkyy, koko kehon voimalla iloa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan