Ihmissusi minussa herää
tähän tummuvaan iltaan.

Kokonaisen päivän pidättelin hengitystä.
Manaten sitä katoamaan.
Sinne mistä aikojen alusta
on minuun tullutkin.

Ei se lähde.

On ottanu jalansijan
kehossani.
Vallannut sieluni
viimeistä sopukkaa myöden.

Sieltä se nousee pintaan
joka ikinen yö.
Uudelleen ja uudelleen.

Raadellakseen ja
Kiihottaakseen mieleni
yhtymään omiin syntisiin ajatuksiinsa.
Saaden minut uskomaan,
että ainoa vaihtoehto selvitä
on tuhota.
Tehden minusta pedon,
joka ei tunne katumusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan