Kadun vilinässä
Kadotan katseeni
päättymättömään horisonttiin.

Ihmismassojen vyöryessä
ohitseni.
Olen olemattoman pieni.

Epätodellinen,
ollakseni osa tätä
huomaamattomasti
puolelta toiselle valuvaa
ajankulua.
Aikaa,
joka laukkaa tulevaan.

Eikä aika
lopu koskaan.
Vaikka epätoivoisesti
kiiruhdamme
eteenpäin.
Malttamatta pysähtyä
elämään.

Vain elämä loppuu.
Aika
Se jatkaa loputonta
kulkuaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan