Sanat,
jotka ennen velloivat
minussa,
kuin 
nuijapäät
kuraojassa.
Ovat kadonneet
taivaan tuuliin.
Huuhtoutuneet
mikä mihinkin.
Maailman toiselle
laidalle
ajautuneet.
Avaruuteen
sinkoutuneet.
Yksinäiset,
toisistaan eksyneet
sanat.
Ja avuton
olen minä.
Kadoksissa
ilman niitä.
Ikävä,
joka rintaani
puristaa.
Kovertaa
kylmällä kouralla
sydänalaa.
Luoja,
puolikuollut
olen
tämän
yksinäisyyden
alla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI