Kiroan
menneisyyden,
joka tunkee
nykyisyyteen.


Kuin
okennus,
joka velloo
minussa
edestakaisin.


Lapamato,
jota on
mahdoton
ulostaa.


Liian isoksi
kasvanut
loinen.


Samaan
kuoppaan
meidät lopulta
kai kuopataan,

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan