Tyhjyyttään huutavat
huoneet.
Suut ammollaan kuin
nälkäiset
linnunpojat.

Lakanattomat sängyt,
patjat
ulosteitten värjäämät.

Keittiössä
emännän kädenjälki.
Rasvaisin sormin painettu
kolmijalkaisen
pöydän pintaan.

Repaleiksi revitty
aika tuoksuu ulkona.
Nakutettu pihakiviin
rösöisiksi uurteiksi.

Pihatien hiekka
kuin
vanhan miehen sormet.
Tupakan kellastama.

Ja
ruosteenraiskaama portti
huutaa yksin
ikäväänsä.
Miksei minusta
sisään astu enää
kukaan.

Ei ymmärrä,
että on vain yksi
hylätty
muiden kaltaistensa
joukossa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan