Seis Katulampun varjosta käteeni tarttuu vieras käsi. Askel  kuroo välimatkaa umpeen. Kuin neula, jolla parsin sukasta silmäpaon. Rakkauttako olit vailla muukalainen. Ikävääkö itkit tullessasi syliin. Suunnaton tuskasi tarttuu kupeiltasi minuun. Eikä edes pesemällä katoa, vaan aivan kuin tiukemmin tarttuisi minuun. Kysyn Miksi. Vaan et selittää osaa. Onko syy minun, vai jonkun toisen. Ehkä huomenna varkain tartut käteen toiseen.

Aika Pysähdy nyt. Lakkaa laukkaamasta. Ajanratas raksuttamasta. Hengitys ihollani Kuumana ja kosteana kuin sylini hänelle. Huulet Kiihkeinä ja kovina kuin hän minussa. Aika Tahdon seisahtaa tähän hetkeen. Rakastaa miestäni siten, ettei kukaan häntä ole niin rakastanut.

Kun aamuyöstä kello kolme, makaan hereillä ja kuuntelen, miten yläkerrassa  nainen voihkii Kiellän oman ikäväni, tyhjän vuoteeni kadonneen libidoni Väännän radiosta volyyminapin täysille ja myhäilen itsekseni ajatukselle miten koko kerrostalo ihmisineen herää. Käännän kylkeä ja alan nukkua.

Pakahdutetut tunteet pursuavat sormenpäistä. Valuvat musteena paperille. Avaavat maailman, joka on kadotettua aikaa täynnä. Syleilyä yltäkylläisyyden huoneissa. Kiimaisia sanoja, jotka kiihkon tiukuja helisyttää. Sinun silmäsi syvällä omissani. Katseestasi luen päättyneen odotuksen. Tämä hetki on meidän. Eikä huominen muuta suuntaansa vaan jatkaa kulkuaan samoissa jäljissä, joihin jalkamme astuu. Sinä Et enää katoa minulta. Olet huomisteni uni, joka ei enää elä vain suljettujen silmäluomien alla.