Olen kirjoittanut sanoja jonoksi asti. Pitkiä purkauksia. Hempeitä lurituksia. Sanoja Ilman tarkoitusta. Vasta nyt on sanoillani kohde. Enkä yhtäkään niistä halua kirjoittaa, etteivätkö ne sinua Rakas, ohimennen hipaisisi.

Miten erilainen on ollut elämä kuin osasin aavistaakaan. En enää muista, mistä nuoruuden kiihkossa haaveilin. Yksi oli kuitenkin varmaa. Halusin kirjoittaa, vaikka vuosiksi se halu minusta vietiin. En suunnitellut suruja, joita polkuni varrella olen kohdannut. En osannut aavistaa iloja, joita kuluneet päivät ovat eteeni tuoneet. Tämä hetki on tässä. Sinä Minä Eletty elämä. Kummankin käsissä erilainen kohtalonviiva. Taakse ei kannata katsoa. Tulevaisuus on tässä. On edessä hetki tai ikuisuus, se on kuitenkin meille kokonainen loppuelämä.

Suutelet Juudaksen huulin. Tulevaisuus Kysymysmerkkeinä Tyhjällä paperilla. Minut ristiinnaulitaan menneisyyteni haudalla. Syljet päälleni kuin pahaisen porton.

Tänä yönä, kun kätesi eivät ihollani kulje. Kun sormesi eivät häpyäni sivele. Minä unohdun menneisiin päiviin. Sulaudun eilisiin suudelmiin, kuin ne juuri äsken olisivat huulilleni pudonneet. Ja se kaipuu joka ikäväänsä minun kohtuuni työntää. Ikävää, joka kutoo sisimpääni umpeen. Se puristaa sydäntä, kuin jäinen koura. Eikä irrota, vaikka otteesta pyristelen kuin päiväperhonen haavista. Ja huominen. Tuntien päässä. Mutta siltikin huomista odotan. Sillä kello, joka tänään hitaasti aikaa harppoo siirtää minuutti minuutilta lähemmäs hetkeä, jolloin minut syliisi puristat. Minä Rakastan Sinua Sillä olet minulle Elämä. Olet eilinen, tämä päivä ja huominen.