Tänä yönä,
kun kätesi eivät ihollani kulje.
Kun sormesi eivät
häpyäni sivele.

Minä unohdun
menneisiin päiviin.

Sulaudun eilisiin
suudelmiin,
kuin ne juuri äsken
olisivat huulilleni
pudonneet.

Ja se kaipuu
joka ikäväänsä
minun kohtuuni
työntää.
Ikävää,
joka kutoo
sisimpääni umpeen.
Se puristaa sydäntä,
kuin
jäinen koura.
Eikä irrota,
vaikka otteesta pyristelen
kuin
päiväperhonen haavista.

Ja huominen.
Tuntien päässä.

Mutta siltikin
huomista odotan.

Sillä kello,
joka tänään hitaasti
aikaa harppoo
siirtää minuutti minuutilta
lähemmäs hetkeä,
jolloin minut
syliisi puristat.

Minä
Rakastan Sinua
Sillä olet minulle
Elämä.
Olet eilinen,
tämä päivä ja
huominen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan