Runotorstai

-


Haaste nro 127 :


VIOLETTI

Tummien lasien läpi,
jopa taivaskin näytää kauniimmalta.

Kun ilta-aurinko sekoittaa siihen
violettia, purppuraa.

Jokainen kaipaa kuuluvansa johonkin.
Muttet kai koskaan uskonut,
tuntevasi yhteenkuuluvuutta taivaanrannan väreihin.

Kommentit

  1. arleena9. huhtikuuta 2009 klo 10.37

    Violetti runo rauhoittaa ja kuulostaa kauniilta

    VastaaPoista
  2. John9. huhtikuuta 2009 klo 14.27

    Kyllä tunnen ja useinkin, sano taivaanrannan kuuntelija :)
    Sinä taidat ollakkin enempi se maalari :)

    VastaaPoista
  3. Genoveeva9. huhtikuuta 2009 klo 18.28

    Nimenomaan osanen tässä maailmankaikkeudessa. Mitäpä muuta.

    VastaaPoista
  4. Oh-show-tah hoi-ne-ne10. huhtikuuta 2009 klo 19.24

    Haikeus kuultaa lävitse.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

-
Kiirastuleksi muuttui lemmenliekki. Salamoiksi syöksyviksi taivaankannen takaa. Amorin nuolet hiipuivat kun Mars ja Bellona käyvät kiihkeään kisaan sielustasi. Voittaja ei ole se, joka ampuu viimeisen nuolen. Sydämesi syke hiipuu petollisen käsissä. Olit liian kaunis, mitättömyyksille  liian suuri uhka.
Lue lisää
-
Syksy hirttää itseään tiukasti kaulaani. Saksii minusta viime kesän versot kompostiin maatumaan. Enkä minä sittenkään syksyn matkaan lähde. En käännä kesälle selkääni. En tohdi. Olen kesän lapsi.
Lue lisää
-
Kotvan aikaa kipu ravistaa sisintäni. Vaan yhtään iskua ei kiihkeä sydän enää ota vastaan. Olen palavasilmäinen korppi. Nokin  kunnes  kalmankalpeat sieluttomat, valuvat joutilaat, sadeveden vieminä kohti tuonelan virtaa. Huomisessa lasken mustille sulille seppelen. Olen korea morsiamesi, palavasilmäinen korppi. Tuonelan sanansaattaja. Kirottu on päivä, jona minua vastaan astuivat.
Lue lisää
-
Meidän maailmamme on silmien edessä aukeneva rannaton ulappa. Öisin tähdet veden yllä. Aamuisin auringon hento kajo taivaanrannalla. Sanattomina seisomme kaksi ihmislasta. Vaikenemme ilman tarpeeksi suuria sanoja sanottavaksi. Sinun kätesi on lämmin. Kuin aamuinen pussikeitto lämmitettynä pesemättömässä kupissa. Ja minulla on liian vilu huomatakseni puutteita astiassa. Sinun silmissäsi loistavat taivaan öiset tähdet. Minä hymyilen sinulle aamuauringon kajoa. Eikä meitä voi mikään johdattaa erilleen toisistamme. Kliseisesti sydämemme lyö samaan tahtiin. Hengitämme ilmaa, joka sumuverhona meidät ympäröi. Kuin maaäiti, peitellessään lapsensa hellään huomaansa. Kahdesta muotutuu hitaasti yksi. Olen huomaamattani kasvanut tiukasti kiinni sinuun.
Lue lisää
-
Kauniit kasvot eivät nekään mahda mitään  ajan rattaalle. Valheet jotka vääristää nahkasi rypyille. Kasvot,  jotka vanhenevat velttolihaisiksi valheen tyyssijoiksi. Liian kauan olet leikkinyt kohtalolla. Ylentänyt itsesi muiden ylitse. Ihan kohta totuus vetoaa omaantuntoon. Nurkan takana kumistaa tuomionkellot. Olisiko aika tunnustaa.
Lue lisää