Runotorstai Haaste n. 152

-
PYSÄHTYNYT


Joululahjaksi saadut aamutossut sängynreunan alla.

Auringonkukan keltainen aamutakki,
heitettynä huolettomasti tuolin karmille.

Kirja,
jota on ehditty lukea vain puoleen väliin,
avoimena tuvan pirttipöydällä.

Kahvipannuun on kuivunut ruskea krantu kahvinjäänteistä,
veden haihtuessa taivaan tuuliin.

Ummehtunut tuoksu, joka hyökkää vastaan ulko-ovelle.

"Täällä löyhkää paska"
huutaa pikkupoika, joka raottaa postiluukkua.

Vihdoin isännöitsijä astuu sisään omilla avaimillaan.

Siinä hän nuokkuu.
Kasvot vasten pirttipöydän pintaa.
Pöydän, jonka ääressä on istunut yksin, niin monta kertaa.

Joskus nukahtanut...
Herännyt ilman, että kukaan olisi herätellyt.

Siinä hän jälleen nuokkuu,
on nuokkunut jo viikkoja.
Ei enää herää,
vaikka nyt hänelle tuli ovesta vihdoin herättelijä.

Aika on pysähtynyt, viimeisen kerran.



Kommentit

  1. Tirlittan10. joulukuuta 2009 klo 15.19

    Runosi oli surullinen, ajankohtainen ja jotenkin kuitenkin myös armollinen ja arvokas. Ja runon tunnelma oli todellakin pysähtynyt. Tykkäsin tavastasi käsitellä runoa hitaasti, pakottamatta, jopa lakonisesti. Runon muoto poikkeaa tavanomaisesta ja aluksi se ihmetyttää, mutta muutaman lukukerran jälkeen sen ymmärtää; alleviivaukset tulevat paremmin esille.

    Tämän runon äärelle pysähdyin.

    VastaaPoista
  2. helanes10. joulukuuta 2009 klo 16.15

    Näitä yhä useammin. Haju ei hetkeen pysähdy.

    VastaaPoista
  3. Kirsti10. joulukuuta 2009 klo 17.38

    Hyvä aihe.

    VastaaPoista
  4. arleena10. joulukuuta 2009 klo 23.11

    Viimeinen pysäkki on saavutettu ja pysähdytty. Vihdoin huomataan liian myöhään.

    VastaaPoista
  5. Oh-show-tah hoi-ne-ne11. joulukuuta 2009 klo 16.58

    Surullisen surullinen, mutta aihe on hyvä. Ja pysähdys ilmenee.

    PS.
    Tuo oikealla väittää että asun lähellä Rovaniemeä! Mikä on lähellä? 400 km???

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

-
Kiirastuleksi muuttui lemmenliekki. Salamoiksi syöksyviksi taivaankannen takaa. Amorin nuolet hiipuivat kun Mars ja Bellona käyvät kiihkeään kisaan sielustasi. Voittaja ei ole se, joka ampuu viimeisen nuolen. Sydämesi syke hiipuu petollisen käsissä. Olit liian kaunis, mitättömyyksille  liian suuri uhka.
Lue lisää

Kaiku

-
RUNOTORSTAI, HAASTE no. 175  Ei se väistä. Ei kierrä. Ei kaarra. Eikä kumarra. Ei muuta muotoaan. Tai kaunistele sanomaansa. Tulee villisti kohti. Palautuu lähettäjälle. Samana, jona aikoinaan matkaan lähti.
Lue lisää

ILO

-
RUNOTORSTAI; HAASTE no. 174 Akka vanha pahkajalka. Kääntää selkänsä pojalle, nuorelle. Poika, piippu suupielessä. Katsoo kummissaan akan, vanhan selkää. Äsken hän tälle uhosi. Kirosi akkaa mielessään. Akka kun uskalsi häntä mollata. -Ettei muka pysty... Hän akalle näyttää. Ja sanoa töksäyttää; - hän jos joku! Tärisee se. Tärisee ja hytkyy. Josko sille kohtaus iski? Ei taida auttaa, vaikka hartijoista ravistaa. Antaa akan olla. Hytkyä aikansa. Tasoitella olonsa. Poika astuu matkaansa ja kopistaa piippunsa. Akka selkänsä kääntää ja silmänsä pyyhkii. Ei voi iloa suurempaa olla. -Onhan pojassa sisua!  
Lue lisää
-
Syksy hirttää itseään tiukasti kaulaani. Saksii minusta viime kesän versot kompostiin maatumaan. Enkä minä sittenkään syksyn matkaan lähde. En käännä kesälle selkääni. En tohdi. Olen kesän lapsi.
Lue lisää

UUSI

-
RUNOTORSTAI, Haaste 215 Minulla on uusi koti. Uusi tukka. Uudet päällysvaatteet. Ja kengät. Ajattelen, Katsooko ne ja miettii: -Kukahan tuo on, joka polulla kulkee. Onpa kaunis nainen.  Vaan ei ne mieti. Tuntevat jo kaukaa. Arvaavat kävelytyylistä. Askelen horjahtelevasta mallista. -Kännissä kuin käki. Taas. Kuulen jonkun sanovan. Minulla on uusi ulkokuori ja osoite. Mutta viinapiru minusta ei katoa uuteen osoitteeseen.
Lue lisää