Viimeiseen
hengenvetoon
kiellän sinut
itseltäni.

Vapaudun kahleista,
joihin itse itseni
kahlitsin.

Eikä sitä
rakkauden määrää
pysty siltikään
mikään minusta
kadottamaan.

Kuolemaani astun
surunviitta harteillani.
Värisen kylmässä
yössä,
antautuen
tuonelan morsiameksi.

Piikkilankaseppele
ohimoillani,
verinorot poskillani.

Katsot minua
viimeistä kertaa.
Ja minä
olen ikuisesti
poissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI