Minun päiväni
kaikesta
eletystä tyhjät.
Kadonnut
vuosien muistot.

Haalistuneet
kuin
pyykkipojat narulla.

Muistojen helminauhasta,
jokainen helmi
vierinyt
tavoittamattomiin.

Jäykistynein sormin,
ei
vanhasta kannata
kasata uutta.

Menneisyyden taakka
ei näitä
harteita
paina.

Olen avointa
tilaa.
Seiniä,
joille asettua.

Ikkunoita,
joista näkyy
vain
eteenpäin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan