Virttyneen
taivaan alla
lepää
raajarikkoinen hahmo.

Kirjailtu ristipistoilla
taivaankanteen
kohtalon viivat.

Kuluneet kuin aika,
jolla on liian kiire.

Samoilla solmuilla
vuodesta toiseen
elämä.
Repsottaa julmana,
eikä siltikään katkea.

Enkä minä
näe tulevaa,
omalta kohdaltani.

En näe,
vaikka korteista
muille katson.

Sinulta en muuta
kaivannut,
kuin pienen hetken
onnea.

Rakkautta,
jatkaakseni matkaa.

Asettumaan minusta
ei ole,
sillä minä,
en ole
kenenkään arvoinen.

Kerjään almuja
vuodesta toiseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan