Kaiku

Muistathan,
miltä tuntuu
pihakivet paljaan
jalkapohjan alla.

Miten tuuli liehuttaa
pitkää tukkaa ja
sade piiskaa
terävät pisaransa
vasten pehmeitä kasvoja.

Sen,
miten hiekka tuntuu
pehmeältä kämmenellä
ja valuu hitaasti
sormien välistä
takaisin maahan.

Tai miten
kesä maistuu
mansikoissa heinänkorressa
ja suolaheinänä,
jonka poimit pihatien penkalta.

Entä sen,
kun illan synkkä pimeys
peitti kaiken alleen,
ja vedit peiton tiukkaan
pääsi yli ja toivoit,
että aamun valo
antaisin pian armon.

Et sinä muista.
Ja jos muistatkin,
on se vain hämärä muisto.

Sinun elämäsi kulkee
kiireen kantapäillä.
Sisustaa kotia trendien mukaan.
Kulkee uraputkeen ja
unelmoi luksuslomista,
unelmavartalosta ja
rikkaasta miehestä.

Et sinä muista,
sitä pellavapäätä,
joka sormi nenässä
katsoi nousevaan aurinkoon
ja rukoili taivaanisää,
että saisi olla
ikuinen lapsi.