Kaiku

Tänään elämäni
muistuttaa
kärsimyshedelmää.

Tuskaisen hitaasti
nahkani muuttaa muotoaan.
Asettuu kuin uusille urille
pitkin pintaa.

Laineina valuen alaspäin,
muuttaen joutsenkaulan
elefantin kärsäksi.

Ei yhtä pitkäksi,
vaan helpoksi
tarttua poimuihin.

Hyökyaaltoina
syöksyy kaikki se
nahka,
pitkin käsivarsia,
joka ennen peitti
upeat lihakset.
Heiluu kuin
kalkkunan kaula
villinä valtoimenaan.

Jotain olen sentään
saanut vastalahjaksi.
Hyllyvän keskivartalon,
joka askelten tahtii
heiluu suloisen kepeästi.

Ja turha sinun sanoa,
nauramaan tälle kaikelle
en kykene.
Kun kasvojeni ylenpalttinen
pehmeys
peittää alleen silmät ja suun.
Vetäytyy viiruiksi kohti
leukaperää.

Olen pelkkää ylimääräistä nahkaa.