Kiroat minut,
joka olen kuin kuvajaisesi.
Muistutus menneiltä
ajoilta.

Kopio sinusta,
joka askel askeleelta
sortuu
samoihin virheisiin.

Piekset selkänahasti
ulos
uhmakkuuden,
joka uskaltaa
sanojasi kyseenalaistaa.

Ruoskit sanan säilällä,
ojentaen,
kuin pahaista lasta.

Enkä minä muuta kaipaa,
kuin kannustusta.
Uskoa siihen,
että kykenen.

Taivas itkee virheitä,
jotka toistuvat
sukupolvelta toiselle.

Minä rukoilen
voimaa,
olla joskus omien
lasteni arvoinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI