Kaiku

Meren aaltojen loiskeeseen,
minä upotan murheeni.
Annan tyrskyjen suudella
kyyneleet poskiltani.

Ja sade.
Sekin saapuu aikanaan.
Valellen minut yhdeksi
tyrskyjen kanssa,

Verhoten alleen
kuin ihmisen alun lapsiveteen
äidin kohdussa.

Nyt minun päiväni
ovat tässä.
Tiensä päässä.

Olen kiitollinen
niiden jokaisesta hetkestä.
Ensi parkaisustani,
viimeiseen auringonlaskuun.

Ja kun minä
olen mennyt.
En koskaan ole
lopullisesti poissa.

Palaan luoksesi
kesän kukkasissa.
Ilakoin kanssasi
niiden väriloistossa.

Talven hiutaleissa,
jotka hiuksillasi kimmeltää.
Yön tähdissä
minä valaisen tiesi,
jotta sinun olisi täällä
helppo kulkea,

Jokaisen linnun laulussa,
lehteen puhkeavassa puussa.

Minä olen kanssasi,
etkä koskaan
ole yksin.