Enkä minä
sinusta muista
kuin silmät.
sinusta muista
kuin silmät.
Äänesi unohdin jo
ensilumen sataessa
pimeään maahan.
ensilumen sataessa
pimeään maahan.
Kosketuksesi haihtui
iholta,
syksyn tuulien
tuivertasessa
puiden latvustoissa.
iholta,
syksyn tuulien
tuivertasessa
puiden latvustoissa.
Suudelmat,
jotka vannoin muistavani
ikuisesti,
minä kadotin
ensimmäisten yksinäisten
öiden myötä.
jotka vannoin muistavani
ikuisesti,
minä kadotin
ensimmäisten yksinäisten
öiden myötä.
Tuoksusi.
Sitä en kai koskaan
oppinut tuntemaankaan.
Minulle liian vieras,
Sitä en kai koskaan
oppinut tuntemaankaan.
Minulle liian vieras,
Mutta silmät.
Ne ovat minuun palaneet,
kuin tulikuumat kekäleet
leirinuotioon.
Niiden katseelta
en koskaan pääse karkuun.
Ne ovat minuun palaneet,
kuin tulikuumat kekäleet
leirinuotioon.
Niiden katseelta
en koskaan pääse karkuun.
Seuraavat minua
muistona sinusta..
Hetkistä,
jolloin olit tärkeämpin,
kuin elämä itsessään.
muistona sinusta..
Hetkistä,
jolloin olit tärkeämpin,
kuin elämä itsessään.
Ja vaikka anon armoa,
unohdusta.
Ei minun sallita
sinun silmiäsi unohtaa.
unohdusta.
Ei minun sallita
sinun silmiäsi unohtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!