En minä
tässä hetkessä häpeä,
kuin hallitsematonta
haluani sinuun.
Kadonnutta ajantajua ja
liian äkkiä riisuttuja vaatteita.

Kun tartut lanteitteni
hekuman hetkeen.
Ajelehdit valtoimeenaan,
minuun
kuin kuohuva koski,
keväisessä purossa.

Minun häpeäni
muuttaa muotoaan.
Asettuu huokailemaan
hauraana,
kiimasi tahtiin.

Enkä silloin kysele
moraalini perään.
Tähän hetkeen
voisin asettua
asumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI