Rimppakinttuisesta
tytön tylleröstä.
Hehkuvaposkiseen
impeen.

Kulkenut olen
reippain mielin.
Odottanut jokaisesta
päivästä
eilistä
parempaa.

Aikuisuuden
kynnyksellä.
Maailma löi
avokämmenellä.
Osoitti paikkani
varmoin ottein.

Tässä jonossa
ei etuilla.
Eikä kaikilla ole
mitään asiaa
jonon
kärkeen.

Tuskanhiki otsallani.
Tarvon viimeisiä
metrejäni.
Kukaan ei vaivaudu
edes kertomaan,
miten pitkään
taivaltani kuljen,

Mutta
aurinko paistaa.
Sama aurinko,
joka rimppakinttujani
lämmitti.
Sieltä se taivaalta
kurttuisen nahkani
poimuja palvoo.

Eikä minulla
valittamista.
Tätä ihmisen
elämä on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI