Tahtomattaan
asettuu askeleeni
vanhoille urille.

Kopsuttaa kantapäät
pinttyneisiin
jälkiin.

Sanasta sanaan
osaan tämän
näytelmän.

Esiripun noususta
laskuun.

Eivätkä vuorosanat
ole muuttuneet
vuosien saatossa.

Samoista muistoista
kumpikin meistä
rakentaa tulevaisuutta.

Eikä erehdyksen kautta
oppiminen,
lopu
aikuisuuteen.

Virheensä toistaa,
kun ei kuitenkaan
ihminen usko.

Ei
Ennen kuin
taas kerran
omilla silmillään
näkee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI