Koinsyömissä
saapassukissa
saapastelit
pihatiellä vastaan.

Auringonpolttamassa
ihossa.
Säkenöivissä silmissä.
Vilisi koko siihen asti
eletty elämä.

Viheltelit kuin
renkipoika,
sätkä sormissa ja
heinänkorsi suupielessä.

Eikä minulla enää ollut
mitään kiirettä
jatkaa matkaa.

Samaa jalkaa
alettiin astua.
Samaa kuuta katsoa.
Eikä käsi kädestä katoa.
Ei pilke silmästä häviä.

Minun sinä olet.
Eikä sitä muuta enää
mikään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan