Minä rukoilin
vaikken
käsiäni yhteen
osannut liittää.
En edes
oikeita sanoja
itsestäni löytää.

Suljin silmäni
ja pyysin
Luojaani,
ettei yksinäisyyttä
minuun
antaisi
kohtalon siirtää.

Ei astumaan
jälkiäni,
ei varjona
perässäni
kulkemaan.

Tyhjään
valuivat sanat.
Kaikuivat
kuuroille korville.

Ikävä,
joka minun
huoneissani
elää.
Omistaa minut
kuin olisin
vieras,
jota ei luokseen
halua kukaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI