Sinun huuliltasi
minä etsin
armopaloja.
Kaivoin
taskuistasi sanoja,
joita et koskaan
tohtinut minulle
lausua.
Sinun
katseesi alla,
kutistuin pieneksi
pipanaksi.
Onnenmuruja
kerjääväksi raukaksi.
Iskuilla sinä
kehoani sivalsit.
Sanan voimassa
oli mahtisi.
Suruksi
valuivat loukkauksesi,
ihoni pintaan.
Mustelmiksi,
sieluni syvyyksiin.
Eikä yksikään
uusi aamu,
tuonut helpotusta
tulevaan.
Lähelläsi
kuolin olemattomaksi.
Mitäänsanomattomaksi
ihmis poloksi.
Naiseuden irvikuvaksi,
itseni silmin.
Niin syvälle iskostui
huonommuuteni,
ettei sitä
hevillä
kukaan voi
mielestäni poistaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!