Sinun katseesi,
on pimeä kuin,
öinen taivas.


Suudelmasi
kylmä kuin
syksyn lehtiä
riepottava pakkanen.


Minusta,
on kaikki elämä
kuollut.
Kadonnut,
kuin
eksynyt
pohjattomaan suohon.


Tämä yhtälö,
on tuhoon tuomittu
syntyessään.


Ei minussa ole
rakkautta,
jota antaa.


Eikä sinussa
väylää,
jota kulkemalla
sisimpääsi
voisi löytää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI