Sinun katseesi,
on pimeä kuin,
öinen taivas.
Suudelmasi
kylmä kuin
syksyn lehtiä
riepottava pakkanen.
Minusta,
on kaikki elämä
kuollut.
Kadonnut,
kuin
eksynyt
pohjattomaan suohon.
Tämä yhtälö,
on tuhoon tuomittu
syntyessään.
Ei minussa ole
rakkautta,
jota antaa.
Eikä sinussa
väylää,
jota kulkemalla
sisimpääsi
voisi löytää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!