Katkeruuden
rumat kasvot.
Kiukun kurtistamat
kulmakarvat.

Otsaluulla
juonteitten kuoro
Kuin raiskattu
Joutsenlaulu
Kaikumassa
tyhjälle konserttisalille.

Rikkihangattu suu
kiristynyt viivaksi.
Sihisten sylkäistyt sanat
rätisevät hampaitten välistä.
Syöksyen pitkin surun vääristämää
rokonarpista leukaa.

Suupielten valuttaessa
kitkerän sapen
maustamaa muistojen summaa.
Valuen vuolaana virtana
uurteille syöpyneelle
kaulalle.

Katkeruus ei anna
armoniskua.
Ei lopeta kärsimystä
kunniakkaasti.
Se uuvuttaa hitaasti.

Hitaasti.
Korottaen tuskan summan
toiseen potenssiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI