Sus siunaa
Sanosin mää
Enkä mää siunnannu suu,
enkä naapurin muijaa.
Enkä ainaka sitä,
et olis ehtorukous ollu
juur siin kohtaa paikallas.

Vaan mää siunasin sitä
Kun mieän äijä
ihan ensmäist kertaa
raahas mul kukkasii kottii.

Mää kysyin silt heti,
Et mitäs sää oikein olet tehny pahhois.
Oleks sää ollu muisa naisis.
Vai oleks sää vaan ollu muuten
pahanteos.
Kiinen et sit kumminkaa ol jäänyt
Ainaka viel.

Ei ollu kuulemma.
Ei ollu kumpasenka asjan syy.

Se kattos muu silmii
ja sanos,
et mää vaan tänäpän
huomasin,
et mää rakastan suu vielki.

Rakastan,
vaikka sää oletkin tommonen
pahasuinen ja ittepäine muija.
Mut sää olet kumminkin mun muija.
Ja papin eres mää sanoin,
et myötä- ja vastamäjes.
Ja niit mietil on ollut.
Ja niin mei ollaan ne mäjet menty yhres
Eres takas.
Ja täsä mei vaan ollaa.

Ei ol mittää syytä erota
Ei mittää syytä pistää
kantapäitä vastakkai.

Nii eikse sit ol ihan oikja paikka ja aika,
et mää sul kukkasii kotja toin.

Mää rakastan suu
Ja en mää meina suu rakastamast lakatakka.

Simmotii se mun äijä sanos.
Ja totta se puhus.
Kyl mää olin ne kukkaset ansainnu.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI