Minä kutian
vatsan alta.

Kihisen odottaen
koskevien käsien
hyörinää iholla.

Olen kostea mätäs.
Hyökyaallon täyttämä
lämpöinen syli.

Sinä lentelet
kukasta kukkaan,
Minun meteni kuihtuu,
kuivuu maistamatta,

Tuoksuni häviää
katoaa syksyn tuuliin.

Kutina ei lopu.
Ei,
vaikka ikä karttuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI