Minä avasin sydämeni
Sinun tulla.

Tunkkaisen
Ikävästä harmaan.
Vuosikymmenten
ikävää riutuneen
sydämen.

Sivuääniä sivaltavan
häiriörytmiin pamppailevan
vaihdesuosi-ikäisen
naisen sydämen.

Ja sinä tulit.

Kuin hyökyaalto
valtoimenaan
villiä hurmaa.

Syöksyen tulta
kuin kraatteri
elämänsä voimissaan
olevan tulivuoren.

Minun sydämeeni
sinä tulit.
Asetuit asumaan
Sen pimeisiin kolkkiin.
Avasit uomia,
joissa valo kulki lipuen,
kuin kaarnaveneet
puroissa sadeyön
jälkeen.
Minun sydämeeni
rakensit pesän itsellesi.
Minun.
Vanhan naisen
sydämeen.

Ja minä elin.
Elin elämän uudessa
keväässä.
Nuoren rakkaani
intohimon täyttämässä
keväässä.

Ja sydän laulaa.
Intohimon täyttämän
sydämen laulua.

Sinä täytit sydämeni.
Valaisit sen
tunkkaiset kammiot.

Ikävä on kaukainen
muisto menneisyydessä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI