Kellottomaksi ryhdyin
tämän levottoman
ajan
painostuksessa.
Eikä minulta
silti,
jokapäiväinen leipä
pöydästäni
loppunut.
Aurinko nousee
ja
laskee.
Vääräoppiset
viitoittaa kiireellä
polkuja
pitkospuiden väliin.
Taskuissaan
tikittää kellot
viimeisiä minuutteja.
Minulla on
levollinen olo.
Huomisesta
ei ole huolta.
Se tulee
ajallaan.
Siihen en
kelloja
kaipaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!