Kelottuneen 
rungon takaa
alkaa 
ikimetsä.


Huokausten
polut,
jotka 
mutkitellen kulkevat
sumuisen metsän
halki.


Eikä
kulkija,
joka polulta
harhaan astuu.
Tule ikinä
huomaamaan,
mitä 
oikesti 
elämälle tapahtuikaan.


Olet niin yksin
ihmislapsi.


Alaston
tämän maailman
pahuuden
edessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI