Pelottomaksi
muotoutui
mieleni.
Synnistä
syntiin,
kun
kepein
jaloin
astuin.
Eikä
katumus
kulkenut
kantapäillä.
Ei.
Se
piiskasi
nahkaisella
ruoskallaan
hurjempaan
juoksuun.
Eikä
ollut yhtään
aikaa.
Ei
edes
paikkaa.
Etten
haureuteen
kanssani
olisi
vastentahtoistakin
vietellyt.
Minun
suuni nauroi.
Silmäni
leiskuivat
tulta.
Enkä minä
saavutuksistani
ole unohtanut
kerskua.
Minun
meteni
on tämänkin
kaupungin
miehet
humalluttanut.
Eikä minun
aikani
vielä ole
täysi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI