Tahtomattaan
astuu
surusaattoon.
Peittää kasvonsa
huntuun.
Pienen pieni
tuulenvire,
pyyhkii
silmäkulmasta
kyyneleen.
Muistoja
joista
menneisyyden
rakentaa
tunkee
taskunsa
täyteen.
Kulkee
pää
kumarassa,
ettei
tulevaisuuden
valo
enää
vahingossakaan
osu
liian kirkkaana
silmiin.
Tämän
surun
hän haluaa
elää
yksinoikeudella
loppuun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!