Karun kaunis sinun kosketuksesi oli. Hipaisu pehmein sormin. Hyväily, syvälle sisimpääni. Sanoja, jotka jälkeensä jättivät, kauniit muistot. Ohikiitävä hetki, täynnä sudenkorentoja. Laineiden liplatus rantalaiturin kupeessa. Rannalle ajelehtii yksinäinen korsi. Ja minä odotan. Sinua tulevaksi.

Kiiruhda. Sinuna aikasi kulkee ohitse. Juokse. Elämä valuu sormien välistä, kuin hiekka tiimalasista. Riuhdo sinne ja tänne itseäsi. Asetu aloillesi vain, kun on pakko. Äläkä ikinä lakkaa etsimästä parempaa. Sillä, sinut on luotu juoksemaan kilpaa ajan kanssa. Tanssimaan ripaskaa aamukasteisella laiturilla. Ja soittamaan toista viulua, kun aurinko laskee horisonttiin. Katso, koskaan et ole tarpeeksi paljon, ollaksesi kaikki.

Minun ikäväni itkee nurkissa. Huutaa ääneen tuskaansa, joka ei katoa auringon nousuun. Vääristää kasvoni, muotoilee vartaloa uuteen kuosiin. Tekee tekoja, joihin vain ikävä pystyy. Minun ikäväni, joka on kasvanut minuun. Imenyt itsensä virtaamaan vereeni. Kuin soluksi mutotoutunut, osaksi tätä maallista tomumajaa. Minun ikäväni. Olen niin sinut sen kanssa, ettei ikävää noin vaan, minusta saa irtautumaan.

Jos voisin astua askeleen taaksepäin. Samoihin jälkiin astuisin. Jos voisin katseeni kääntää menneeseen. Samat maisemat näkisin. Jos voisin kääntää kelloa vastapäivään. Ajanratasta ohjata raksaamaan hitaammin. Samat teot tekisin, samat hetket kokisin. Mutta uskon, että uusin silmin ne näkisin. En taakaksi harteilleni kasaisi.

Ohi kiitävät vuodet, ahdistavat nurkkaan. Vilkuttavat hyvästiksi. Eivät huoli mukaan. Kääntävtä selkänsä, hylkäävät. Jälkeen jää vain kaipuu. Eikä sekään kestä ikuisesti.

Ei minusta ole sinun virheitäsi korjaamaan. Ei sanojasi silottelemaan. Eikä valheet totuudeksi muutu, vaikka minun kauttani ne kierrättäisit kymmeneen kertaan. Jokainen valheellinen sana, väärä totuus, kasvaa sinun niskaasi kyttyräksi. Katkaisee selän kamelilta ja luo tummat varjot taivallesi. Eikä sinun läheisyytesi lämmitä, kuin epätoivoisinta. Elämässään eksynyttä, kaltaistasi, jolle väärä totuus, on se oikea.

Minä pakenen luotasi, ennen kuin kätesi ehtivät tarttua käteeni. Ennen kuin ajatuksissasi ehdit minut itseesi liittää. Minun on hyvä olla, niin kauan, kuin tunnen olevani vapaa. Niin kauan, kuin itse saan päättää, heräänkö vuoteessani yksin, vai kanssasi. Älä sido minun tunteitani, Älä ohjaa ajatuksiani. Niin kauan, kuin tunnen hallitsevani itse itseäni, niin kauan minun on hyvä olla kanssasi.

Minun ihoni huutaa kosketustasi. Häpyni vaatii kulkijaa astumaan sisään. Tähdet taivaankannella, eivät riitä kertomaan kiihkoni määrää, joka loppumattomana aaltona ylitsesi vyöryy. Suutele kiimaiset sormenpääni. Upota riettaana vaativa sylini, rakkauden mereen. Tyydytä minusta tämä halu, joka poltteeksi kasvaa. Laavana taivaalle syöksyy, kuin alkuräjähdys ennen todellisuuden avautumista kasvojen eteen. Rakastele siten, etten unohda käyntisi jälkiä, vaikka jo muualla menet .

Sanot, että tässä on rakkautemme hauta. Yhteisten muistojen  kaatopaikka. Ongelmajätettä joidenkin muiden hävitettäväksi. Kevät saapuu horisontista, eikä kummulla kasva edes voikukka.

Eilisen muistot piirtyvät kangastuksina taivaan rantaan. Saapuvaan huomiseen kelpuutan parhaat hetket menneisyydestä.. Minulla on avoin mieli. Ääriään myöden täyttynyt sydän ikävästä. Sammalmättääksi muotoutunut syli. Käyttämätön keho kaivaten kulkijaa. Sytytä minut käsilläsi. Hyväile takaisin tähän päivään. Sivele varteni tulen lieskaksi, joka kipinöinä vasten rintaasi tanssi. Yhdy yhdeksi. Päästä naarassusi minussa valloilleen. Äläkä minua pelkää. Pakahdettu haluni tyyntyy sinun kosketuksesi alla ja syttyy, kun aika siihen on jälleen valmis.