Minä
kadotan todellisuuden.

Elän elämää,
joka on 
jonkun toisen.

Sanon sanoja,
jotka maistuvat
vieraalle suussa.

Päivä päivältä,
eläydyn
jonkun toisen
tekoihin.
Takerrun kertomuksiin,
kuin omiini.

Enkä kuitenkaan
tunne
olevani läsnä.

Sillä olen vieras ihminen,
vieraassa kehossa.
Vieraat sanat huulillani.

Ja ikävä,
se puristaa
sydänalaa.
Ei irrota otettaan,
vaikka en edes
muista
mitä ikävöin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI