Kadotan ajantajuni.
Juutun
menneisyyteen.

Naisia 
pitkissä hameissaan,
Miehet
silinterihatut päässään.

Sivistyneitä moukkia,
koreissa ulkokuorissa.

Ajaudun aikaan,
jossa minunlaisellani
ei ole edes
sylkykupin virkaa.

Katoan rahvaaseen,
joka rypee
sateen piiskaamassa
maassa.

Paljaat jalat
rakoista arat.

Hameenhelmat
valuen kuraa,
josta
ojanpohjat täyttyy.

Ojennan käteni.
En rovon toivossa.
Vaan odottakseni
pelastajaa.

Huominen.
Tule ja tartu käteeni.
Herätä tästä unesta,
joka painajaiseksi
muuttui.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan