Kaiku

Aika juoksee.
Kuin susiemon
edellä laukkaava
metsäkauris.

Sydän pamppaillen,
takaa-ajon uuvuttamana
viimeiseen asti uskoen.

Vanhan naisen
ryppyinen käsi
kovertuu maljaksi,
kukikkaan hameen
verhoamaan syliin.

Kuin kimaltavat
jääkiteet,
valuvat hitaasti kyynelet,
hyväillen uurteisten kasvojen
ahavoitunutta pintaa.
Vyöryen maljaksi
kovertuneeseen käteen.

Aika juoksee.
Elämä leikkii kohtalon
hienoisilla langoilla,
kuin värikäs marionetti
liikuttajan taitavissa käsissä.

Aika juoksee.
Lapsuus liittyy nuoruuden
kiihkeään kutsuun.
Siirtyen aikuisuuden saappaisiin,
liian suuriin,
haaveilla vuorattuihin.

Tämä hetki
on lähellä sitä
kun aika pysähtyy.
Kyynelmalja täyttyy.

Vanhan naisen
ryppyinen käsi
avautuu helmassa itsekseen.

Aika pysähtyy.
Huominen tulee.
Jälkeen jää kokonainen
eletty elämä.