Sanaton hiljaisuus
astuu helistävän sieluni
portista sisään.
Lakaisee vaivatta
viimeisenkin vastalauseen
pitkävartisella luudalla
omantunnon taakse
piiloon.
Hengityskään ei uskalla enää
edes pihistä.
Kuin varkain karkaa
henkitorvesta suoraan
paperipussiin,
joka ei rapise edes erehdyksessä.
Sielujen kaatopaikka
on täytetty ääriään myöden täyteen.
Hiljaisuus on laskeutunut kummuille,
joilla äänettömät kynttilät lepattaa
eilispäivän muistoja
savuna ilmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!