Haaskalinnun varjo
on musta ja kova.
Siivenisku sivaltaa taivaalta,
satuttaa sydäntä herkkää.

Hakkaa siivellään
Nokkii nokallaan
Julma lintu.

Tuhoaa kauniin.
Rikkoo herkän.
Retuuttaa nokassaan
kauas eksyksiin.

Eikä anna armoa.
Ei tunne sääliä, kurja.

Vaan ei tiedä,
mitä on tosirakkaus.
Ei ymmärrä voimaa,
ei valtaa sen.

Se laastaroi haavoitetun.
Eheäksi kokoaa särjetyn.
Häätää haaskat kadotukseen.
Sinne mistä ei tulla takaisin.

Sydän repailesta kun kasataan.
Se vaatii aikaa
mutta se kannattaa.
Koskaan ei saisi
liian helpolla luovuttaa,


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI