Olen itkenyt
tuskan
rankkasateeksi.
Kaipuun puroiksi.

Pitkät ikävän vuodet,
jotka minussa asuvat,
tulviksi alavalle maalle.

Olen melonut kanootilla
kohti auringon nousua,
etsien tietä unohdukseen.

Ratsastanut hyökyaalloilla,
puristaen näkymätöntä
harjaa rystyset valkoisina,

Vuodattanut kyyneleet
ehtymättömistä
silmäkulmistani.
Ja avannut silmäni
toiveikkaina uuteen aamuun.

Silti
Yhäkin minussa elää tämä
Itkettyjen kaipausten summa.
Vuodatettujen kyynelien
päättymätön ketju.

Minun kyyneleeni eivät kuivu.
Eivät jätä tahrimatta
yhtäkään päivää elämästäni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI