Kaiku

Valheet piirtyneet
tiukasti otsalohkoon.

Kuvat heijastuneet seinille,
kuin entisajan prjojektorin
värisevästä valojuovasta.
Epätarkkoina,
likaisen valkoiselle kankaalle.

Oikea ja väärä
kietoutuneina
toinen toisiinsa tiukemmin,
kuin kaarna
elämää nähneeseen puuhun.

Minun silmäni ovat sidotut.
Käteni yhteen kahlitut.
Olen kykenemätön
katsomaan huomiseen.
Avaamaan ovia tulevaan.

Valheiden verkon
kudoit pesäksi meille kahdelle.
Kiedoit tahtoni lämpöiseen
ansaan.

Minut on imetty kuiviin.
Kuin päiväperho,
hämähäkin saaliiksi joutunut.

Älkää laskeko muistokseni kukkia.
Älkää teennäisiä korulauseita lausuko.

Muistakaa minut hänenä,
Joka eli,
kunnes ilo hänestä imettiin
ja elämä rakkauden valheella tuhottiin.