Yksinäiset yön tunnit
piirtyy uurteiksi iholleni,
kuin vuodet
vanhan naisen
elämää nähneeseen 
nahkaan.

Kaipaus kovertaa
sydämen maljaksi,
joka hitaasti valuttaa
siihen ikävästä muotoutuneet
kyyneleet syvälle sieluun.

Seinän takana
Rakkauden Apostoli
vaeltaa pitkin
hämäriä kujia.
Etsien merkkiä menneestä.

Eksynyt raukka
ruuhkavuosina.
Erehtynyt junasta
väärällä asemalla.

Juurtunut väärälle
vuosikymmenelle.
Harmaata jo hiuksissaan.

Ei ovessani ole lukkoa,
johon avainta täytyisi sovittaa.

On vain
umpeenkasvanut pihatie,
josta jo vuosia sitten
on kuljettu muualle.

Unohdus vihmoo
räntää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit