Kaiku

Elämänmittaisen matkan
ehdin jo kulkea.
Osaamatta kääntyä,
kun aika
olisi ollut.

Tänään.
Kadotin suunnan.

Nyt olen eksyneenä
onnellisempi,
kuin taipaleeni
alkumetreillä.
Silloin vielä luulin,
olevani
oikealla tiellä.

Sinä sanoit,
etten saa luovuttaa.
Vaikka olin luovuttanut
jo aikoja sitten.

Silmät kirkkaina,
valehtelin sinulle,
miten eksymättä
olen kulkenut
päivieni alusta
tähän hetkeen.
Juuri sitä matkaa,
joka minun
elämäntaipaleekseni
on merkattu.

Ja vaikka suuni
sinulle valheellisesti
viestiä välitti.
sydämeni tiesi,
ettei kaikki olisi sitä
miltä näytti.

Minun määränpääni
ei olisi siellä,
minne tienviitat osoittaa.

Eksynyt kiertolainen.
Nauran kohtalolle,
joka tienviitan päällä
minulle sormeaan
heristää.

Tästä hetkestä
ainon valita
oman määränpääni.