Kaiku

Talven kynnyksellä
riisun jalasta kesäkengät.
Asetan kauniisti riviin
ovenpieleen.
Odottamaan uutta kesää.

Riisun harteilta
kesän lämmön,
auringonsäteet.
Laatikonperälle porstuaan.
Odottamaan vuodenkierron
katkematonta
uudelleen kiertoa.
Saapumista uuteen kesään.

Karistan sinut minusta.
Karistan tuoksusi.
Ihosi lämmön.
Suudelmat, jotka minussa
edelleen kuumottaa.

Karistan kättesi kosketukset.
Hyväilyt,
jotka elivät tallennettuina
minussa,
kuin tatuoituina ihollani.

Karistan ajatukset.
Sanat,
joilla minua hivelit.
Kiihkon kuiskaukset,
joita hekuman hetkellä
huokailit.

Karistan.
Vaikka tiedän
kesän saapuvan uudelleen.
Sinä.
Et enää palaa.